Tikka – vittu mikä lintu! Jos tervejärkinen suomalaismies hakkaisi päätään seinään ilman syytä, niin eikun suljetulle. Taas jos tikka hakkaa niin on söpö. Kerran pääsin kostamaan, kun sattu oleen tollanen vähän jämäkämpi katupora tonteilla. Kyttäsin oikeen, kun se tuli meidän keloon ja alkoi nakuttaa. Vedin pari sarjaa katuporalla siihen juureen, niin tikkaa ei o näkynyt sen koommin. Jouduin lopettamaan, kun naapuri pelkäsi että kelo kaatuu niiden tuvan päälle. Nynny!
No nämä kaverit ei pelaa ihan täydellä pakalla. Toinen ei ollut huomaavinaankaan, toinen pisti pään veden alle ja luuli, etten nähnyt sitä. Ymmärrän täysin, ettei olla ihmisen tasolla, mutta eikö se nyt saatana torakkakin ymmärrä, että kenkää ei väistetä pistämällä riisinjyvä näkökentän eteen. Vaadin, että joutsenet noudattavat edes peruslogiikkaa, eivätkä keekoile ihmisten rannoissa erikoisissa asennoissa. Tavalliset asennot tulevat kyseeseen.
Olen valmis hyväksymään hanhet. Mutta PITÄÄKÖ JUMALAUTA Kanadasta asti tuottaa tänne vartavasten jotain erityishanhia, jotka pitävät Jumalatonta meteliä ja paskovat sikäli tiheään, ettei isänmaa enää juuri alta kajasta! Kuka tähän voisi puuttua? Tulli? Rajavartiolaitos? Vaikka jumalauta Supo, mutta toivon totisesti, että nuoruuteni normaalihanhet ottavat niskalenkin näistä… näistä… nyt vaimo tuli pitää lopettaa!
Kävin tänään Nuuksiossa kuvausretkellä. Oma häviö, ei vittu linnun lintua! Tai oli viekas käpytikka ja typerä närhi, mutta olisi taas joo pitänyt olla kilometrin polttoväli ja neljä terapixeliä. Satoi eikä näkynyt sieniä. Tervetuloa Suomen luontoon kaikki vähämieliset idiootit, varmaan maksatte tämän tasoisia verojakin ihan mielellään! Tässä nyt sitten lohdutukseksi viime keväinen kuva kyhmyjoutsenista (oranssit nokat, terveisiä Luoto-Arvolle!) Porkkalassa. Oli jonkinlainen Ménage à trois menossa, kaksi normaalijoutsenta ja yksi epänormaali. Kun olin nuori, kaikki joutsenet oli normaaleja.
Että mua riepoo ruuhkissa ajaminen. Ja sitten tietyt linnut lentää tahallaan peräkkäin. Tuhansia kilometrejä! Ei jumalauta en ymmärrä näitä vaistoja, en! Ylipäätään jatkuva edestakaisin lentely tuntuu jotenkin verenheikkoudelta. PÄÄTTÄKÄÄ JUMALAUTA MISSÄ MAASSA ASIOITTE JA SITTEN SE ON SIINÄ!
Aivan rauhassa kuvailin Kaivopuistossa tavallisia sorsia, niin siihen jumalauta pykää paikalle aivan erikoisen näköistä porukkaa. Peseytyy siinä vaan niin kuin ei mitään. Ja joku jos tunnistaa lajin, niin pitäkää omana tietonanne, ei kuulu minulle!
Tämä se on saatanan laiska eläin. Otin nimittäin kuvan lonkalta, kun tää pärähti ohi, niin kävi ilmi, että se istuu osanaikaa lennostaan. Kuva on siis täysin käsittelemätön, vaikkei siltä näytä. Ikäänkuin kuvitteelliset puhelinlangat laulaisivat, ja taivaalla loistaisi Katrihelena! Se on idylli!
Mitähän helevettiä se tämäkin kuikka kyttäs siellä pusikossa. Menin kajakilla ohi niin tuli sellanen olo, että kohta välähtää ja tulee lappu kotio! Nollatoleranssi, saatana!
En voi lakata ihmettelemästä sitä, että valokuvassa vesi pysyy ilmassa, vaikka tosielämässä se putoaa maahan. Merimetsot puolestaan ovat viekkaita paskiaisia, en antaisi lompakkoani heille. Kukahan tätäkin lukee.
Odotin lintuja n. 16 tuntia. Ei ainuttakaan. Nöyrryin kuvaamaan hepokattia, vaikka en pidä sitä eläimenä juuri minään. Jumalauta se rupes munimaan siinä. Olisin tallannu päälle, mutta vaimo oli ihan, että “Mennääs kattoon, Reino! Tupa palaa!”
