Kyhmyjoutsenten hauskat rantapuuhat

joutsenet_IMG_1098No nämä kaverit ei pelaa ihan täydellä pakalla. Toinen ei ollut huomaavinaankaan, toinen pisti pään veden alle ja luuli, etten nähnyt sitä. Ymmärrän täysin, ettei olla ihmisen tasolla, mutta eikö se nyt saatana torakkakin ymmärrä, että kenkää ei väistetä pistämällä riisinjyvä näkökentän eteen. Vaadin, että joutsenet noudattavat edes peruslogiikkaa, eivätkä keekoile ihmisten rannoissa erikoisissa asennoissa. Tavalliset asennot tulevat kyseeseen.

 

13 Responses to Kyhmyjoutsenten hauskat rantapuuhat

  1. Kyhmyjoutsen eli “kyhmäri” on alunperin puistolintu, joten sen mukaiset toimintatavat sillä ovat. Joutsenen kohtaaminen on kuitenkin aina sykähdyttävä luontoelämys, vaikkakin lajin yleistyessä ei tilanne ole sama kuin vielä vaikkapa 1970-luvulla. Silloin laulujoutsenia näki etelä-Suomessa muutolla, mutta muuten ne olivat salomaiden asukkeja – eristyviä, tenhovoimaisia, salaperäisiäkin. Tiesitkö muuten että laulujoutsen oli kuolla sukupuuttoon Suomesta 1950-luvulla? Kirjailija Yrjö Kokon uutteran valistustyön ansiosta kanta elpyi, ja nyt laulujoutsen pesii koko maassa. (Meni vähän offtopiciksi, kyhmyjoutsenhan aiheena oli, mutta laulujoutsenessa on kuitenkin yhä niin paljon alkuvoimaa että se “vie mennessään”)

  2. En tiennyt kun en ollut edes elossa 50-luvulla. Uskon kuitenkin silloin olleen asioiden paremmin. Esimerkiksi musiikki oli tavallisempaa eikä naamaan laitettu korvakoruja.

  3. Luonto ei ylimääräisiä koristeita ja “krumeluureja” tarvitse. Katsohan vain vaikkapa suokuokkoa soidinpuvussaan! Tai lapasorsakoirasta majesteettisessa nokassaan. Tai teerikukkoa keväisellä hangella. Ei mitään lisättävää – ei poisotettavaa. Voi ihmistä – niin paljon olisi luonnosta opittavaa!!

  4. Vierastan urosten koreaa pukeutumista. Poislukien ehkä Napoleon, joka oli pohjimmiltaan kunnon mies. Siksi se varmaan laitettiinkin saarelle häpeämään. Saari näkyy Korsikalta, jossa en aio käydä.

  5. Hyvä ettet käy. Muistaakseni juuri Korsika kunnostautuu kyseenalaisella tavalla pikkulintujen metsästyksen muodossa. Muistatko peltosirkun heleän ja surumielisen kolmitavuisen: “Hjyy-djiy-tviit” -säkeen joka oli vielä 60-luvulla leimaa-antavaa suomalaiselle maalaismaisemalle? No, sitä emme enää kuule. Peltosirkku on nimittäin käytännössä hävinnyt ja syynä ovat etelä-eurooppalaisten järkyttävät makutottumukset. Satoja tuhansia pikkulintuja metsästetään siellä syötäväksi. Hiljaiseksi vetää:(

  6. Lankomies kävi kerran Maltalla. Sieltä on kuulemma hävitetty käytännössä kaikki linnut paitsi pulut. Jos olisin ulkomaista kiinnostunut, saattaisin mennä sinne.

  7. Pulun kohtalo on kyllä ollut surkuteltava jo vuosia. Kuitenkin se on kalsean kaupunkimaiseman ainoita elävöittäjiä, ja silti saa paarian kohtelun niin meillä kuin ehkä Maltallakin. Uhraapa hetki aikaa seuraavalla kaupunkireissullasi pulun seuraamiselle. Se on aika nokkela lintu. Tuolla se tutkii roskapönttöä, tuolla hieroo tuttavuutta torimyyjän kanssa. Kas, tuollapa parvi on omissa toimissaan, lieneekö joku unohtanut leivän lintujen saataville. Pulu on muuten oikeasti kalliokyhkystä polveutunut, latinaksi Columba Livia, eli kesykyyhky. Serkkunsa sepelkyyhky (Columba Palumbus) on ilmeisesti seurannut jonkun aikaa keskykyyhkyn kaupungistumista ja viime vuosina itsekin “urbanisoitunut”. Sepelkyyhkyn tunnet valkoisesta kaulasepel-kuviosta ja jännän pöllömäisestä huhuilusta: “hu-huu-huu-huhuu-hu-huu-huu-hu”. Monet luulevat pöllöksi, mutta “seplarihan” se siellä!

  8. Ohhoh iski nousuhumalan päälle parista keppanasta. Lähden nyt kebabille, sanokaa luonnolle terveisiä!

  9. Heh, tervemenoa sitten vain:) Muistahan laittaa roskat huolella roskiin. Olet varmaan huomannut aamuisin roskiksien epäsiisteyden pikaruokapaikkojen lähdeisyydessä. Ja ehkä sadatellutkin mielessäsi ihmisten huolimattomuutta: roskiksien ympärillä lojuu ruokapapereita yltympäriinsä!! No, tässä tapauksessa ei ehkä kannata syyttää kaksijalkaisia lajikumppaneitamme, vaan (kylläkin kaksijalkaisia:)!) mutta siivekkäitä ystäviämme. Varis, harakka ja naakka ovat oppineet aika “huonoille tavoille” kaupunkiympäristössä. Ne saavat ruokapaperit pengottua esiin melkeinpä mistä vain ja näin on aamuöinen herkutteluhetki valmis. Mikäs siinä, hyvähän se että tulee tähteet tehokäyttöön!!

  10. Varislinnut ovat linnustomme älykkäimpiä – hyvin nokkelia ja sosiaalisia. Seuraapas harakkaa: koko ajan tuntuu olevan joku pieni “jäynä” päällä. Leikkisiäkin ovat. Aivan suotta niitä vähän halveksitaan. Ne ovat monelle lintuharrastajille ensimmäisiä tuttavuuksia: helppo tuntea ja siitä sitten harrastus lähtee mukavasti käyntiin. Ensimmäinen “havis” lintuvihossa on varmaan useimmilla varis tai harakka, vuosikymmeniä myöhemmin tutkitaan vaativia lajeja, mutta ensinnä nähty “vaakku” säilyy aina mielessä!!

Leave a Reply