Isokoskelo ja ahven

ahven_parka_IMG_1982“Äiti mä sain isokoskelon! Mä tuon tän kohta kotiiiiiiiin!”

6 Responses to Isokoskelo ja ahven

  1. Tästä tulee mieleen kun syötiin kerran Japanissa pallo kalaa eli fugua. Kokki valmisti sitä ihan ensimmäistä kertaa ja väitteli keittiössä äänekkäästi siitä, mitä osat kalasta tuli poistaa ennen kypsentämistä. Niinhän siinä sitten kävi, että erään meidän seurueen jäsenen suu alkoi puutua kun ensimmäiset suu palat oli nautittu. Hän oli nimittäin ottanut bafucinia kurkkukipuun, mutta ei se kurkku siitä sitten kipeytynyt ja muutenkin ateria oli koko lailla mainio. Joskus voisin mielellään mennä takaisinkin, oli se sen verran kiva maa ja hyvää ruokaa.

  2. Heh, syvänteiden juovikas rosvoritari, nim. ahven siinä on näköjään kohdannut “matkansa pään” saalistavan isokoskeloemon muodossa!! Ja tottavie hyvän kuvan oletkin näpännyt, siinä on menoa ja meininkiä. Kenties on kiikuttamassa tuota pesälleen, jossa hautomisurakka odottaa. Tässä siis kyseessä “koikkari”naaras, koiraathan alkavat pikkuhiljaa kokoontua suuriksi laumoiksi ulkosaaristoon. Ilmiö on hyvin yleinen sorsalinnuilla, kahlaajilla puolestaan päinvastoin! Kahlaajanaaraat hankkiutuvat muutolle jo hyvin aikaisin – jopa touko-kesäkuun vaihteessa – ja jättävät koiraat huolehtimaan jälkeläisistä. Näin menettelevät esim. meille tutut kuovit, nuo lystikkäät peltomaisemaa elävoittävät koukkunokat. Eikös olekin tavallaan aika hassua, että kun viimeiset muuttajat (tahtoo sanoa: yölaulajat, viimeiset hyönteissyöjät..) ovat vasta meille tulossa, niin monet jo tekevät paluuta etelään. Lyhyt, hyvin lyhyt on Suomen kesä, ja joillekin se ei ala ollenkaan ennen kuin jo saavat “maastapoistumisluvan” 🙂 🙂

  3. Se pudotti sen kalan tuon kuvan jälkeen. Ai että me naurettiin vaimon kanssa! Tai siis minä nauroin ja vaimo oli kotona virkkaamassa. Vaikka kaupasta saa sukkia.

  4. Ah, tänään on taas se päivä (ja huomenna), että pitää lähteä kalaan…
    Minäkin välillä pudotan saaliin pois jos alkaa tulla esiin huonoja piirteitä: varattomuutta, kitsautta, äksyilyä.. you name it… Hyvistä pidän kaikilla rakennekynsilläni tosi tiukasti kiinni. Tähän ikään tultuani (20+), olen jo todennut, että täydellistä pakettia ei ole, siksi pitää olla monta: 1 rikas, 1 rakas, 1 remonttitaitoinen ym. Nyt tarviin muuttoapua.

  5. Vai niin, kuvan tarina sai siis jatkoa 🙂 :). “Harmittava takaisku”, siksi tomerasti näkyy koskeloemo saalistaan tuossa meille tuntemattomaan kohteeseen vievän. Mutta tällainen luonto on: toimeentuloa ja jokapäiväistä leipää (tai tässä tapauksessa kalaa, toim. huom. :):)) on pyydettävä “vaikkei saisikaan”. Toivottavasti uusi yritys tuotti tulosta ja nimenomaan myös pesälle asti kuljetuksen muodossa. Sen tottavie soisi näille kevään sanansaattajille; ovathan isokoskelot usein niitä ensimmäisiä lintuja jotka pakkasen vielä paukkuessa saapuvat suliin kevään viestiä ensi airueena tuomaan. Sykähdyttävä elämys luonnonystävälle tottatosiaan onkin juuri mustavalkoisen isokoskelouroksen rauhallinen profiili sulan keskellä. (Naaraita mitenkään väheksymättä). Se on monelle “ornille” kevään ensimmäinen muuttolintuhavainto, kuten allekirjoittaneellekin esim. keväinä 1974, 1978 sekä 1987.

  6. Aivan järkyttävää, menisivät takaisin lämpimämpiin maihin!

Leave a Reply