Harmaahaikaran huima ylilento

harmaahaikara_perkele_IMG_0911

Pidemmän aikaa on harmaahaikara vältellyt kuvatuksi tulemista, mutta nytpä keksin keinon: huutelin parvekkeelta ennen ulos lähtöäni kuuluvasti: “Taidanpa lähteä kävelylle ilman kameraa!” Käärin vielä teleobjektiivin sanomalehtiin, ja sanoin ovesta astuessani: “Vienpä tästä kukkia vaimolle!” Aivan oikein! Heti lensi harmaahaikara vittuillakseen suoraan pään yli noin neljän metrin korkeudelta! Yllätys sulle, riepulintu: HS katuun ja räps!

Reino asteli takaisin kotiin voittajana, kantotuolissa, rummut kumisten ja viehkot tanssijanaiset Reinon lihaksikasta vartaloa öljyten! Niin ihanaa on luontokuvaus!

Okei, kuva on vaimon muistikortilta Barcelonasta ja yhtään lintua ei näkynyt ja vaimo vaatii vieläkin niitä kukkia JOITA EI KERAKAIKKIAAN OLE!

10 Responses to Harmaahaikaran huima ylilento

  1. Ja Luento-Arvolle vielä sellainen tieto, että TÄSSÄ EI SITTEN OLE MITÄÄN SYKÄHDYTTÄVÄÄ! Se on lintu niinkuin vaikka lokki tai pulu.

  2. Sikäli kyllä poikkeaa kyllä tämä “normaalista marssijärjestyksistä” että Ardea lentää tässä kaula eteen suoraksi ojennettuna, kun se yleensä sillä on “matkalla mutkalla” 🙂 🙂 . Kurki taasen lentää aina kaula ja koivet suoriksi ojennettuna, mikä muuten on yksi varmimmista tavoista erottaa nämä muuten maallikolle melko samanoloiset linnut:) Me ornitologithan näemme tietysti jo linnun habituksesta pidemmältäkin, kummasta isosta harmaasta “pitkänokasta” on kysymys. Lisäksi biotooppi, vuodenaika, äänely jnpp., jnpp. kertovat asiantuntijalle paljon. Mutta majesteettinen ylilento on tämä ollut, oikein voin kuulla ison linnun siipisulkien havinan. Onnittelut sinne vaan tästäkin “laukauksesta”

  3. Hyvä on saat sitten sanoa “sykähdyttävä”, koska “majesteetillinen” saattoi juuri kebabit väärään kurkkuun. Vaikka sitten mieluummin “sibeliaaninen”.

    En ole muuten ikinä älynnyt, että lintuja voisi kuunnella. Pidän yleensä kuvatessa Popedaa täysillä kuulokkeista. “Pitkä kuuma kesä” eikä “Tsjup, tjsup, kieeeh!”

  4. Kevät on muuten ehdottomasti paras aika aloittaa lintuharrastus, sillä lintuja on vähän ja kevään mittaan kun harrastajalle kertyy osaamista, lintujakin tulee lisää!! Metkasti on tottavie luontoäiti porrastanut oppimisen syknkroniin lintujen meille saapumisen kanssa, käytetään se hyväksi. Tosin nyt lintuja alkaa aikaisen kevään johdosta olemaan jo aika paljon metsisssä ja vainioilla, mutta ei se “tahtia haittaa”. Ensin pihalinnut tutuiksi, sitten suunta pelloille ja metsiin, tosin viimemainituissa on vielä aika hiljaista. Ruovikoissa alkaa kohta aikamoinen sirinä ja kaiken huipentaa toukokuussa koittava varsinainen lintujen ja ornitologien sykähdyttävä voimannäyttö, arktika, kun sadat tuhannet arktisen alueen linnut muuttavat pitkin Suomenlahtea pesimäalueilleen. Mutta siihen on vielä aikaa, nyt voi harjoitella vaikkapa näillä kymmenellä tutulla linnulla jotka tuossa oheisessa linkissä laulavat:) PS. “Ammattilaiselle” tunnistaminen oli helppoa 10/10 🙂

  5. Kandee hei ottaa vaimolta muistikortti pois jos sykähdyttävän elämyksen haluaa.
    Kävin kerran Madeiralla, siellä oli kaikki vinossa paitsi paarin pöytä melkein suorassa, lintua en muista nähneeni, mutta vedessä oli kaloja ja ihmiset olivat pieniä ja mustia. Parseloonaan en perkele mene jos siellä on tuollaista.

    Yleensäkin vaimot, linnut ja ulkomaalaiset on samanlaisia: ei niitä ymmärrä.

    • Hyvin samoilla linjoilla ollaan, paitsi etten edes kokeeksi aio mennä ulkomaille. Turkuun saataan mennä, mutta otan kyllä ensin rokotukset ja hankin viisumin.

  6. Otanpa vielä “kopin” tästä haikara-asiasta. Näkyviä ovat nämä Ardeat, mutta näihin aikoihin kannattaa terästää myös kuuloaistejaan öiseen aikaan. Ruovikkojen salaperäinen “pulloon puhaltelija” nim. kaulushaikara, on varmastikin saapunut pesimäalueilleen ja tyyninä kevät/kesäöinä sen kumeanmatala ääni saattaa kuulua kilometrien päähän. Tosiaan, ääni muistuttaa tyhjään pulloon puhaltelua, tuttu leikki meille monelle koltiaisvuosilta:) 🙂 Mutta orni ei pulloihin puhaltele, vaan kirjaa yöllisellä retkellään havaintovihkoon: B.Ste, ä, n 3 km, 3/3, NE 4 km/sek. Suomennan hiukan tieteellistä “munkkilatinaa”: Botaurus Stellata (kaulushaikara latinaksi) ääntelevä, noin 3 kilometrin päässä havaintopaikasta , pilvisyysindeksi 3 eli täyspilvistä, tuuli koillisesta 4 metriä sekunnissa. Havainnot on aina syytä kirjata tarkoin, eikä säätietoja sovi unohtaa!! Öinen lintufauna vilkastuu päivä päivältä (vai pitäisikö sanoa “yö yöltä, heh:) Pöllöt alkavat vaieta mutta ruovikoihin ilmestyy kevään edetessä yölaulajia. Mäntykankaiden salaperäistä kehrääjääkin jo odotellaan:) 😉

    • Yksi tuttu oli kuullut kaulushaikaran Medvastössä viime vuonna. Vähän hienompi versio olisi valkokaulushaikara, mutta jos ei valkohaikaraakaan ole olemassa, niin ei kai sitten. PAITSI ETTÄ MITEN KUMMASSA VAIMO SITTEN KUVASI VALKOHAIKARAN? Ai niin, että nimi oli vaan väärä. Sinne meni hyvä loppunostatus. Lähden kebabin hakuun.

  7. Päästäni käsin onkin herättänyt ihmetystä se seikka, että kuka puhaltelee viinipulloihini, joita ei enää kymmeneen vuoteen ole terassillani ollut, koska ole jo ammoin siirtynyt laatikkoviineihin, joita nautin kohtuullisella runsaudella, herättääkseni henkiin sisimmässäni piilevän herkän ja runollisen nuorukaisen, joka ei edes ylenmäärin juovuttavia juomia nautittuaan kykenisi samaan mitä nykyinen minäni, vanha ja ajan parkissa kyyniseksi keittynyt miehuutensa kypsiä vuosia elävä aikuinen, urospuolinen ihminen, joka voi jo ilman turhaa nuoruuden ylpeyttä todeta tämän asian:
    Saatana, se olikin haikara joka yössä mölyää, eikä alkeerialialainen nyttemmin jo tyhjä lestini!

    En tosin ole luottanut ihmisiin sen jälkeen kun sain kuulla kebabin olevan ulkomaalaista ruokaa, eikä suinkaan riistaeläin.

    Kaulushaikaran möykästä tykkään kyllä.

Leave a Reply