Valkohaikara Madeiralta

valkohaikara_fly_crop_IMG_7866Nykyään kun lääketehtaiden määräyksestä kaikilla on ADHD, niin mitään ei kuunnella loppuun asti. “Jumalauta valkohai! Paetkaa jos henkikultanne on teille kallis!” Hait tappavat muuten maailmassa vuosittain 20 kertaa vähemmän ihmisiä kuin lehmät. Halauaisinpa nähdä lehmäkauhuelokuvan, jossa juuri ja juuri pellon pinnan yläpuolella viistävät, tuskin havaittavat sarvet lähestyisivät vääjäämättä pellon pinnalla tukiaisista nauttivaa maajussia; “Tungttung – tungttung,  tungttung – tungttung…”. Juuri kun maajussi vilkaisisi taakseen lähestyvää lehmää kohti, sarvet laskeutuisivat takaisin pellon pinnan alle… Maajussi jatkaisi viheltelyään ja lehmä lähestyisi: “Tungttung – tungttung,  tungttung – tungttung…” Sitten yht’äkkiä elokuvalle ei sittenkään saataisi rahoitusta ja Markus Selin jäisi buutsimiehelle velkaa, josta MOT tekisi ohjelman. Maajussi puolestaan ei kuuna päivänä tietäisi aiheesta mitään, koska ei nähnyt lehmää eikä ohjelmaa, ja hihittelisi vaan koko matkan tukiaispankkiin. “Ottaisin vielä noita, joissa lukee 500 ja noita, joissa lukee että 100. Juu, pistä perkele koko pussi kun on perjantai!”

 

6 Responses to Valkohaikara Madeiralta

  1. Ja haikara siis nimenomaan vaimon muistikortilta, minä en liiku täältä ja Suomi suomalaisille!

  2. Niin, tuota, tässä saattaa olla nyt käsillä ns. erheellinen määritys, sillä kyseessä on mielestäni meilläkin silloin tällöin tavattava jalohaikara, muistaakseni Ardea Alba latinaksi. Valkohaikaraa ei taida suomenkielisenä lajina edes esiintyä, sen sijaan jalohaikara kääntyy kyllä englanniksi moitteetta muotoon White heron.:) Mutta ei hätää, sattuuhan sitä “ns. paremmissakin piireissä”. Lohduksi voin kertoa hauskan sattumuksen ornitologin urani alkutapaleelta. Erään kerran olin nimittäin aivan varma erästä lintua tarkasteltaessa että kyseessä oli pikkujoutsen, mutta paljastui ettei sitten ollutkaan. Kyllä totuuden valjetessa nauru maittoi 🙂 🙂 Ja vieläkin kyllä tapaus huvittaa… Mutta onneksi aina löytyy vanhempia ja kokeneempia mestareita, jotka opastavat aloittelijaa, niin kävi allekirjoittaneellekin tuon tarinan aikoihin vuosikymmeniä sitten. Lintuja kun ei kirjoista opi tuntemaan, ja maastossa väärät määritykset ovat aina riskinä – niin, jopa kohtalokkaina sellaisina! Opiksi ja ojennukseksi on kaikki otettava, varsinkin luonnon suurta värikuvakirjaa tutkiessa. Sen edessä me kaikki olemme nöyriä oppilaita, emmekä elämämme aikana ehdi jokaista lukua edes läpi kahlata. PS. Mitäs muuten “veikkaat”: jokohan lähivuosina kattohaikara pesii ensi kerran Suomessa? Sykähdyttävä on sen ensi pesintä, kun sen aika koittaa ja varmaan lintumiehiä laajalti kiinnostava!!

  3. Vaimo oli kirjoittanut muistikortille, että se on valkohaikara, niin en lähtisi väittämään vastaan. Helpompi on takuulla ottaa Nasaan tai minne helvettiin yhteyttä ja muuttaa lajinmääritystietoihin vaimon ehdottama nimi. Nimim. “Debatit hävitty jo useamman vuosikymmenen ajan”.

  4. Tämä kuva tästä linnusta.
    Olen Sanaton löytämään riittävän voimakkaita sanoja kehumaan evoluutiota, puhumattakaan kuvaajan kyvyistä.
    Valkoinen lintu, taivasta vasten. Luut heijastuvat, näkyvät linnun sisältä.
    Haluaisin tästä Suuuuuuuuren Suurennoksen kotini seinälle. Kokoluokkaa jotain 3×4 metriä. Mahtuisi kyllä. Muuta huoneeseen ei sitten tulisikaan. Vain tilaa jäädä katsomaan ilmestystä.
    Hetkeä joka on saatu pikseleiksi.

Leave a Reply