Simpanssien sukukokous

ihmisia_1800_luvulta

“Hei, nyt kaikki kunnolla, toi ihminen kuvaa meitä!”
“Ai toi läski vai toi kalju?”
“Ihan sama, mutta älä kaiva nenää!”
“Nenää ja nenää, Jake imee Tanen persettä ja Tane nauraa!”
“Ei jumalauta, ei me näin haluta jäädä historiaan!”
“Heh! Make yrjöö meidän takana!”
“Ei jumalauta, nyt ryht..” RÄPS!

13 Responses to Simpanssien sukukokous

  1. Joo, tästä tulee mieleen, että on tehty sellainen koe, jossa sidotaan banaani apinahäkin kattoon ja annetaan apinoille erilaisia työkaluja ja laatikoita.

  2. Heh :);) H) =) ´) Itsekin juuri hämärästi muistelin jotain tuollaista mitä kuvasit Elmeri, mutten saanut mieleeni, enkä tietenkään olisi pystynyt pukemaan kirjoituksen muotoon noin pistämättömästi 🙂 Tottavie hyvin “lasautettu” taas kerran! Mutta kuvaan: “Serkuthan siinä ovat koolla” itselleen lajityypillisiä toimia harjoittamassa. Tarkkailepa simpanssiryhmää tovi, siinä on kaikenlaista kuopsuttamista, kaivelua ja tonkimista ilmassa! Katsopa seuraavaksi vaikkapa öykkärimäistä bemarikuskia liikennevaloissa, mihinkä se sormi menee kun luulee ettei kukaan näe? Niin, häkellyttävän suuria ovat yhtäläisyydet näiden ja meidän välillä, eikä yhteistä historiaa käy kieltäminen. Kovin ovat “simppiksiä”, voisipa meistä ihmisistä sanoa samaa!!

    • Kyllä jotkut ihmiset on symppiksiä. Ne pukeutuu erityisesti ja niistä tulee usein tanssinopettajia ja sisustusarkkitehteja. “Äjjjvän ypea beeeshi villapaita sylla!” “Näpit irti!”

  3. Nenä pyllyyn! (Mutta onkos siinä nyt laitaa?)

  4. Nää ei kyllä kuulu parhaimistoon, mutta näin just omin silmin kotkan liitävän taivaalla (oikeesti) se tietää reissua alkoon kerta joku lupas kerran tässä blogissa, että västäräkistä vähäsen, kotkasta koko kossu..hip hei ja huonoon kuntoon…

    • Näin muuten viime viikolla kaksi merikotkaa Kaivopuiston yläpuolella. Lensivät kostoksi juurikin liian korkealla kunnolla kuvattavaksi, mutta todella kauan ihan siinä yläpuolellani hyvässä valaistuksessa. ALKOI VÄHÄN SIITÄ SAATANA SIEPPaam a äh ei jaksa söin juuri kebabbia. Paskapäitä joka tapauksessa.

  5. Merikotka on aina sykähdyttävä luontohavainto 🙂 , vaikka on todettava että viime aikoina runsastuneena se ei ehkä sytytä aivan niin suurta läikähdystä kokeneen ornitologin rinnassa kuin takavuosina, jolloin maamme kanta laskettiin kymmenissä. Yhtä kaikki, merikotka on luonnosuojelullinen menestystarina vailla vertaa! Vielä 1970-luvulla sen sukupuuttoon kuolemista pidettiin lähes varmana, ja tosiaan “läheltä piti”. Uutteran suojelutyön (talviruokinta, huom! huom!) ansiosta kanta kanta saatiin kuin saatiinkin nousuun ja nyt sinäkin voit ihailla jopa Helsingin keskustassa ylilennon suorittavia majestettisen “räsymattomaisia” merikotkia. Toden totta, tuo “neliskanttinen” ominaisuus erottaa sen aerodynaamisemmasta maakotkasta sekä myös iso-ja pikkukiljukotkasta. Siinäpä kotimainen kotkastomme pähkinänkuoressa, toki kiljukotkat varsin harvinaisia pesijöitä ja ilman muuta aina havaintovihkossa kaksoisalleviivauksen ja/tai tushikorostuksen ansaitsevia, poikkeuksellisen elähdyttäviä “haviksia” 🙂 🙂

    • Tässä ollaan nyt tämän harrastuksen perusasioiden äärellä. “Olisin kuvannut kaksi merikotkaa, mutta ne oli niin kaukana, että kuvista tuli paskoja.” “Älä huoli, ei ne ole enää edes harvinaisia!”. Taidan sortua nyt tästä ottamaan hapanta ja miettimään uusia harrastuksia. Kyykkä? Filatelija? Numismati.. Numismatiailij.. Numismatem.. Ei pysty!

  6. Mitäs se reino on apinoita ollu kuvaamassa, kun pitäisi olla kytiksellä lintutornissa! Vkoloppuna oli Laajalahdellakin jo vipinää (18 uutta ruksia vihkoon tän vuoden havaintoihin, mm. uivelo, taivaanvuohi, tavi, merihanhi, peippo…). Otaniemen tornistakin ois saanu loistavia pikseleitä myötävaloon, kun aurinko porotti selän takaa (tuli muuten vähän kuuma auringossa). Toivottavasti reino on siis malttanut siirtyä nenää kaivavista apinoista takaisin ilmojen halki viuhahteleviin siipiniekkoihin. Eihän apinat ees osaa lentää…

    • Uivelo! Hahhahhahhah! Typerä nimi! Mutta siis tuo apinakuva oli vaimon muistikortilta Barcelonasta. En täysin ymmärrä, miksi siellä on apinoita. Mutta hällä väliä, minä olen Suomessa ja pysyn. Kuvasin kyllä jo männä viikolla Kaivopuistossa merkikotkia (hyväksyn nämä), puukiipijän (ilmeinen keskonen) isokoskeloita (ei näyttäneet suomalaisilta) ja telkkiä (oudot silmät), mutta en ole vielä ehtinyt avata niitä koneelle. Saattaa olla, etten edes avaa, koska en pidä linnuista. Lepa-lepa! Pyh!

Leave a Reply