Kyhmyjoutsen sateenkaarikylvyssä

joutsen_ja_sateenkaari_IMG_8542

Luin jostain lintukirjasta, että joutsenet saattavat muodostaa parisuhteita saman sukupuolen kanssa. Selvä, mutta TARVIIKO SITÄ JUMALAUTA HIEROA NAAMAAN JA OIKEIN KEIKISTELLÄ SATEENKAARITAUSTALLA? Minun nuoruudessani oltiin kaapissa ja sinne vietiin sitten ruuat ja juomat jos tarvi. Naamakoruja ei viety, vaikka joskus pyysivät. “Töööisit nyt!” “En.”

8 Responses to Kyhmyjoutsen sateenkaarikylvyssä

  1. Ja koska kuva on selvästi ulkomailta, lienee syytä korostaa, että tämä on vaimon muistikortilta Madeiran matkalta. Minä menen Madeiralle vasta, jos se liitetäään osaksi Suomen Suurruhtinaskuntaa. Tai muutkin valtiomuodot kelpaavat, kunhan en joudu ulkomaille.

  2. Oh, jaan tuon saman tunteen kuvan tyypin kanssa: on ihanaa kun tietää olevansa Se kaunein, ihanin, viksuin, tyylikkäin, rakastettavin, haluttavin ja vielä varakkain kaikissa tilanteissa, sääliksi joskus käy kanssa siskoja, mutta mitäpä suotta…

  3. En aikonut tähän keskusteluun puuttua, mutta mitä joutseniin tulee, on todettava että kyhmyjoutsen on kyllä kesy puistolintu ja laulujoutsen alkuperäinen, sykähdyttävä ja kalevalainen “alkulintu”. Molemmat toki samaa perimää, mutta tyyten eri biotoopit. Kuulehan vain laulujoutsenen uljaita soidinkutsuja ja siipienläiskettä veden pinnalla, siinä on Suomen luonnon alkukodin äänimaailma kaikessa väkevyydessään. “Kyhmäri” puolestaan tuo iloa ja luonnon sykähdyttävyyttä urbaneissa puistoissa kulkijoille: “Katsohan vain äitikulta, mikä on tuo suuri valkoinen lintu joka kaulaansa ojentelihe tuollan? – “Kyhmyjoutsenhan se, parahin Synnöve. Ota tästä mandariinitorttua ja kurota vetten päälle, kukaties se tulee syömään kätösestäsi..” Ja tottavie, luonnon ja ihmisen kohtaaminen on usein tosiasia, toisin kuin ylvään laulujoutsenen kanssa, joka antaa vain ihailla kaukaa. Molemmille lajeille aikansa, molemmille paikkansa:):)

    • Koska emme nyt selvästikään pysy annetussa aiheessa, niin mainitsenpa sitten minäkin, että näin kaksi laulujoutsenta Porkkalassa eilen. Ja toden totta ottivat heti hatkat, enkä kerennyt kuvaam.. EI JUMALAUTA KYLLÄ SYNNÖVE ON LIIKAA!

  4. Porkkala on kyllä tottavie mitä mainiointa muutontarkkailualuetta 🙂 Mantereesta merelle ulottuvana niemekkeenä se kerää ensimmäiset saapujat ja onpa Porkkalan metsissä uljas pesiväkin lintukanta. Hankoniemen ohella se on “staijarin” säännöllistä retkeilyaluetta keväin-syksyin. Toisaalta myös on todettava että kaatopaikat keräävät varsinkin alkukeväisin ensimmäiset saapujat. Jos itse vain sietää lieviä “hajuhaittoja”, kannattaa lähteä lietteille ja joutomaille avoimin ja reippain mielin. Hempot -niin, jopa vuorihempot. Urpiaiset – niin, jopa tundraurpiaiset – monenlaista tavanomaista mutta myös eksoottisempaa saapujaa voi näissä maisemissa yhyttää 🙂 Ja tässä yllätyksellisyyden potentiaalisuudessa juuri piileekin meidän suomalaisen luonnon jylhä tenhovoima !!!

  5. Lystikäs puistolintu, joka on harvinaistumaan päin 🙁 Sen nenäsointista dju-djup -ääntä kuulee vanhoissa puistomaisemissa, kartanoilla ja kalmistoissa. Heh, tottavie hauskapa on nimikin hempolla 🙂 Vähän samaa “kategoriaa”, kuin vaikkapa tilhi, tikli tai urpiainen. (Viimemainittua ei saa sekoittaa valtiovarainministeriin, toim huom. 🙂 🙂 :). Mutta vakavasti: lintujen nimet ovat tarkoin punnittuja ja pohdittuja, huumoria niihin ei tarkoituksellisesti tule laittaa. Tärkeintä on vankka tieteellisyys, informatiivisuus sekä erottelevuus. Ja me kokeneet ornithan seurustelemme linnuista vain tieteellisillä eli latinankielisillä nimillä – kuivaa ehkä – mutta näin varmistetaan 100% tiede!!!

Leave a Reply