Tilhen herkkuhetki

tilhi_liian_lahelta_IMG_5713Tilhet – nuo viekkaat paskiaiset! Uskon vakaasti, että niillä on radioyhteys ja ne välttelevät minua, kun kuljen kameran kanssa.

“Nelonen-nelonen, täällä keskus, Reino lähestymässä kello kuudesta, T miinus 3o sekuntia, liiku 400 metriä pohjoiseen, kuittaatko?”

“Nelonen kuulee, Reino tulossa, liikun 25 metriä etelään!”

“Nelonen nyt vittu kunnolla tai se saa kuvan!”

“Joojoo, ketsi-ketsi, otan 400 metriä pohjoiseen… Tai Nelonen täällä vielä, saanko lähteä viime tingassa ihan vittuilumiel..”

“Nelonen liiku heti, toistan, liiku heti, Reinolla 70 – 200 2.8.L ja 2X, kamera koholla, liikkeen tarve välitön! Kuittaa!”

“Otan tästä ensin tämän kivan marjanmumsmums…”

“Nelonen? Nelonen? NELONEN? Kaikki yksiköt, menetimme Nelosen! Toistan, Nelonen on kuvattu! Keskus pyytää välitöntä ilmaiskua!” 

Kuvassa mittakaavan vuoksi Reino yltäpäältä tilhenpaskassa.

12 Responses to Tilhen herkkuhetki

  1. Tilhistä tulee aina mieleen Saksa ja Sveitsistä vuoristo tiet. Kerran oltiin vaimon kanssa juurikin huollettu auton jarrut vähän epä määräisessä korjaamossa ja oltiin tulossa mutkittelevaa tietä jyrkkään ala mäkeen aika kovaa vauhtia, niin huomattiin että räjähde rekan perä alkoi lähestyä huomattavaa vauhtia. Keli oli todella liukas ja jäisen tien pinnalla oli vähän vettäkin. Tajuttiin siinä samalla, että eihän kitka renkaat pidä sellaisella jäällä juuri nimeksikään. Painoin sitten voimakkaasti jarrua, niin vauhtimme hiljeni ja kurvasimme sitten huoto asemalle kahville. Se jäi mieleen, että kahvi oli mielestäni halvempaa kuin Suomessa, vaikka Sveitsi on kallis maa.

    • 🙂 🙂 Täällä vatsasta pidellään kun taas tuota hulvatonta tarinaa lukee :). Että voikin yhdelle ihmiselle sattua ja tapahtua!! Jaa, jaa – ehkä muillekin tapahtuu, mutta jos noin laittamattomasti saa asian paperille ja muiden iloksi – se on taito se. PS. Vieläkin naurattaa se edellinen kalareissusi.

  2. Heh :), kyllähän lintujen yhteydenpito taitaa oikeastikin tuota luokkaa tarkkuudessaan olla, vaikka eivät varmaankaan kameravehkeistä niin kovin syvällisesti perillä ole. Tilhiparvien mukavaa helinää on etelässäkin saanut kuulla jo hyvän tovin – aina ne ovat tervetulleita talven tuojia etelän ihmisille:). Viime kesänä pesintöjä tavattiin etelämpänä, muistaakseni Pohjois-Hämeessä asti, mutta muutoin ovat visusti Lapin lintuja nämä lystikkäät töyhtöpäät. Arvaan että palstan pitäjää viehättää tilhien mieltymys marjoihin ja sitä kautta saavutettavaan tilaan, jossa lentävät päin ikkunoita, mutta enpä tohdi uskoa että kyseessä on varsinainen humalatila, joka joillekin meistä ihmisistä on niin valitettavan tavoiteltava 🙁 . Luonnossa ei moista tarkoituksettomuutta esiinny. Todellinen luonnonystävä pudistaa päätään alkoholitarjoilua kohdatessaan, eikä tässä tapauksessa siis auta tarjoajan edes vedota tilhien mieltymykseen “happaman” suhteen. Ei, stop ja seis alkoholille, senkin ajan voi käyttää luonnossa retkeilyyn tai vaikkapa havaintojen puhtaaksikirjoittamiseen!! Raitista loppuvuotta kaikille “orneille” ja muillekin lintufaunan ystäville 🙂 🙂

    • Linnut ottaa hapanta ja sen sanoo järkikin. Ja vaikka niitä muuten kokolailla halveksunkin, niin tästä aion ottaa taas tulevana perjantaina vaarin. Olkoot luonto oppaani, jebaaaaaa!

  3. Mitä vittua, tuohan on punkkari, oranssi irokeesi… Sellainen ei mielestäni ole muotia ollut enää aikoihin – tulee mieleen vaan ne Tampereen mellakat. Kipinkapin parturiin ja pois toi huumemarjojen nappailu. Sit joku veteraani pissis kainaloon ja kiiltonahkakengät jalkaan…

    • Mielestäni näytän ihan normaalilta. Tai jos otan hapanta, niin näytän ehkä vähän Talvisodan sankareilta. Se on hieno tunne, siinä ei mikään maksa mitään!

  4. Majakanvalonvartiovuorojenvartioiden aikoina kun tarjosin Tilhenmaksaa tervakävynpedillä oliivinlehtiin käärittynä niin pakosti mieleeni muistuu taivasta kohti puunoksassa kököttävä resepti:
    Kolmeen litraan oliiviöljyä sulatetaan neljä kämmenellistä munavoita sekä kourallinen pihlajanmarjoja, sen seuraksi kynitty tilhenmaksa johon viillot on tehty pitkittäin ja ei muuta kuin korkeimpaan kohtaan majakanvaloon kolmeksi tunniksi muhimaan. Hyvä tulee!

  5. Heh, tuo lienee arvatenkin huumoria? Muistuttaisin tässä yhteydessä että tilhi on rauhoitettu lintu ja sen surmaamisesta saa tuntuvat rapsut. Luonnonystävä ei rauhoitettuihin lintuihin syömismielessä kajoa, ei vaikka löytäisi ikkunan alta jo menehtyneen onnettoman. Ei. Kunnioitus lintufaunaa kohtaan on elämän kaikenkattava johtotähti, eivätkä edes metsästettävät lajit löydä tietään hänen ruokapöytäänsä. Muutoinkin tuo tilhien liiallinen marjojensyönti nostetaan aina aivan aiheetta pääasiaksi tilhistä puhuttaessa. Tilhessä riittää tottavie muutakin ihmeteltävää, vaikka se onkin pesimäaikaan piilotteleva saloseutujen asukki:)

  6. Ohhoh mikä olo. Saatan olla eilen syönyt vahingossa käyneitä pihlajanmarjoja. Täytyypä varoa, ettei tule lennetyksi päin ikkunaa…

  7. Sietääkin varoa 😉 Luonnoystävä varjelee lintuja kohtaloaan kokemasta ikkunaa päin lentämisen muodossa yksinkertaisesti ostamalla, vuokraamalla jnejne. asunnon, jossa ei tällaista mahdollisuutta ole. Pahimpia ovat tietysti ns. läpitalon ikkunat, joista poloiset tilhet, rastaat ymsyms. luulevat että lentorata on vapaa. Mikäli satut tällaisessa paikassa asumaan, on verhoja pidettävä päiväsaikaan alhaalla, pimeän tullen ne voi toki nostaa. (pöllöjä tämä ongelma ei koske, ne suunnistavat kuulonsa varassa:) Voi olla että naapurusto ihmettelee aina alhaalla olevia verhoja ja jos vielä satut olemaan kaalilaatikon ystävä, ehkä virkavaltakin käy ovella kolkuttelemassa. Tämän varalle kannattaa ulko-oveen liimata lappu “Taloudessa lintufaunan ystävä”, (“ei mainoksia”-tarran yläpuolelle, toim. huom!) ja virkavaltakin ymmärtää asian ja poistuu myhäillen. PS. Tiesitkös muuten että poliiseissakin on useita lintufaunan ystäviä ja “orneja”. Hiljaisina hetkinä ja partiomatkoilla on hyvä “staijailla” ja tehdä havaintoja myös linnuista, eikä vain rötöstelijöistä!!:)

    • No täytyy kyllä myöntää, että ostin taloon verhot koska käpytikka kuoli ikkunaamme törmätessään. Oli sellainen herkkä hetki, kun olin ottanut vähän hapanta edellisenä päivänä ja seuraavana kannoin sitä siinä lapiossa kesäyön hämärässä. Mutta en itkenyt, koska suomalainen mies ei itke. Talvisota olisi hävitty, jos olisi tikkoja itketty, perkele!

Leave a Reply