Hurja hypähdys hiekkatiellä

lentava_peura_IMG_1498 copyKun menee lenkille emännän kanssa, on kiva katsella luonnon monimuotoisuutta. Toisaalta olisi kiva, jos ei tarvitsisi TUIJOTTAA LEIJUVAN PEURAN PERSETTÄ! SIIRTÄKÄÄ SE PEURA ENNEN KUIN TULEN SEURAAVAN KERRAN KUVAAMAAN TAI EN VASTAA SEURAUKSISTA, KIITOS!

4 Responses to Hurja hypähdys hiekkatiellä

  1. Ei varmaan tarvii kauaa miettiä, mistä tässä on kyse, ukko jäi kiinni rysän päältä ja loikkii pakoon. Ei muuta kuin haulikolla persauksiin niin loppuu tuo pettäminen..

  2. Niin peurahan se tässä on “siirtynyt ilmatilaan”, minkä takia sen kuvakin täällä lintupalstalla esiintynee :). Tiesitkös muuten että valkohäntäpeura on siirrännäislaji, jota aikoinaan istutettiin Hämeeseen Laukon kartanon maille (Siitä aikaisempi nimikin Laukonpeura) ja sieltä se on levinnyt muualle. Mutta tuontilajit ovat tuontilajeja – niille ei oikean luonnonystävän sydän sykähdä, kuten alkuperäiseille faunalle, joka tätä maata on asuttanut vuosisadat. Linnuista vastaavana esimerkkinä tulee mieleen fasaani, joka tuntuu aina olevan väärässä paikassa kirkuvine väreineen, pitkine pyrstöineen, olemattomine lento- sekä laulutaitoineen. Eikä Suomen talvi ole niille “mannaa”, ankarimpina talvina niitä kuolee suuret joukot!! Ei, kyllä luonnonystävän katse kiinnittyy alkuperäiseen lajistoon. Lämpö läikähtää sisuksissa kun hän tapaa huuhkajan, kuukkelin, riekon tai muuta pohjoista lajistoa. Ja laskettakoon tähän “eliittijoukkoon” myös kuusipeura, Koillismaan alkuperäinen sarvikas, arka ja harvinainen, mutta ilmeisesti nyttemmin ilahduttavasti vähän yleistymään päin 🙂 🙂

Leave a Reply