Kyhmyjoutsenen voimannäyte

joutsen_ja_itsensapaljastaja_IMG_2590

Hyväksyn normaalit joutsenet, jotka keväisin käyttäytyvät niinkuin kuuluu. Sen sijaan en voi käsittää itseään paljastelevia, muiden rahoilla eleleviä paskiaisia, jotka saavat muut joutsenet häpeämään olemassaoloaan. Jos Kekkonen olisi vielä vallassanyt vaimo tulee pitää mennä!

12 Responses to Kyhmyjoutsenen voimannäyte

  1. Heh, ehkä tuo etualalla uiskenteleva isokoskelo on sitten enemmän “makuusi”. Ei pidä suurta ääntä itsestään mutta sen saapuminen keväällä ensimmäisiin sulapaikkoihin on aina sykähdyttävä luontoelämys!!! Lauhoina talvina niitä jää myös usein talvehtimaan Ahvenanmaalle ja lähialueille. Mitä noihin “kyhmäreihin” (=Kyhmyjoutsen, toim. huom.) tulee, niin kuvan perusteella on vaikea sanoa onko kyseessä jonkinnäköinen uhittelu vaiko vain vedestä jäälle nousseen yksilön “kuivatusoperaatio”. Ornitologian maailma kaipaa nyt lisätietoa, mitä tapahtui ennen ja jälkeen kuvan oton:):):)

  2. Mökin laituri on kesäisin aina täynnä joutsenenpaskaa. Sen siivoaminen on aina sykähdyttävä luontoelämys!!! On kuin olisi joku heikkopäinen urakalla heiluttanut saunakuupallisen kokoisia guano-mällejä pitkin kulkusiltaa.

    Laulujoutsen kyseessä, en kyllä ymmärrä mitähän laulua sekin toitotus on olevinaan.
    Kuikka sentään on miehekäs ja humoristinen lintu, niitä lisää!!

    • Hyvin puhuttu. Laulujoutsen on kuulemma Suomen kansallislintu aina silloin kun suvaitsee olla paikalla. Kuikka taas on mielestäni hyvä ja sopiva lintu, joskin huutaa silloin tällöin liialti nimeään. Vähän niinkuin ulkomaalaiset laulajat.

  3. Heh, tervetuloa vaan Kaivuri “joukkoon tummaan.”:) Muistetaanpa vain nyt 50-60 -lukuja jolloin laulujoutsen oli kuolemassa meillä sukupuuttoon. Nyt onneksi tilanne on toinen:) Suomalainen kevät- ja kesäyö kestävät kyllä joutsenten toitotuksia, ne elävöittävät ja omalla tavalla ovat osansa luonnon suurta temppeliä ja sen äänimaailmaa. Mitä taas kuikkaan tulee, se esiintyy luonnossa säyseämmin, mutta minkä temperamentissa se joutsenelle häviää, sen se alkuvoimassa voittaa. Katsopa vaikka sen liikkumista maalla: se ei todellakaan ole siihen tehty, jalat ovat omituisesti ruumiin takaosassa, perin vaikea on väärä elementti – tässä meillä on lintu joka tuo meille viestiä kaukaa, kaukaa esihistorialliselta kaudelta. Joutsen ja kuikka – suomalaisen kesämiljöön sykähdyttävä pari, hiljennytään kuuntelemaan!!

  4. Onhan tuo joutsen toki komea näky lentäessään haulikkohollilta ohi notta ilma suhisee, en sitä kiellä. Eniten minua vituttaa siihen kytketty Keorke Kokon aikaansaama teko-glamouri, se, että ko. linnurotkale on “jalo” ja “ylväs” ynnämuuta loppumattomiin.
    Kyllä se ihastelu loppui meikäläiseltä siinä vaiheessa kun pari noita kamelikurkia katsoi asiakseen rakentaa pesänsä mökkiniemeen torpan rakennusaikana. Itte siinä aamukuudesta iltayhdeksään paukutin hirsikehikkoa kasaan, ja nämä hyväkkäät katsoivat asiakseen tapella rähistää yöt läpeensä, ääntä säästämättä, laulusta tinkimättä. Nuku siinä sitten ilman viinaa.
    Sama toistui sellaiset viisi vuotta, kun pesimäpari ajoi edellisvuoden poikueitaan ääreen yötä päivää.
    Nyttemmin tilanne on tasaantunut, ja joutsenpopulaatio tuntuu onneksi asettuneen jonkunnäköisiin säällisiin mittoihin, ilman vakavasti suunnitelemianiu murhatöitä. Paskomispropleemin sulatan hammasta purren, laajasydäminen kun olen.

    Saas nähdä, mitä uusi kurkivitsaus tuo tullessaan, ne kun ovat ruvenneet pitämään väliparkkia siinä samaisessa niemennokassa syksyisin. Kurkien töräyttely on kuitenkin mukavampaa, muistuttaa vähän niitä ääniä joita saan saksofonista puhallettua…

    Kuikasta tykkään, vaikkakin sille täytyisi tosiaan laittaa apupyörät rinnan alle.

    • Osaan kyllä eläytyä, rauhassa yrität tehdä töitä ja muut tulee siihen arvostelemaan saksofonilta kuulostaen. Neuvovat oikein: “Hööö! Höö!” Pitkämielisyyttä vaatii murhaamattomuus siinä linnunystävältä.

  5. Minulla ei ole kuvaa kuikasta. Eikä huomenna tämän illan tapahtumista. Otan näet tässä samalla vähän hapanta, kun vaimo on pikkujouluissa.

  6. Niin se piti sanoa, että minulla on kuva laulujoutsenesta, joka katsoo oudosti, kun ohi menee kyhmyjoutsen. Ekumenia on siitä katseesta kaukana. Saatan julkaista sen joskus merkiksi siitä, että linnut eivät pidä erityislintuja juuri minään. Vähän niinkuin minä en pidä turkulaisia. “Ulkon sataa!” “Jaa ulkon vai?” Vittu mitä porukkaa!

  7. Kurki on toden totta hyvin sibeliaaninen lintu, kansallissäveltäjällemme se oli hyvin tärkeä. Hänen sävelpaletissaan esiintyy suomalainen luonto aidoimmillaan, sykähdyttävimmillään. Käsittääkseni hän oli myös suuri lintujen ystävä, jolle kurkien ja joutsenten jokavuotinen muutto oli hyvin tärkeä!! Saamme suomalaisina olla ylpeitä luontomme moninaisuudesta ja rikkaudesta sekä myös siitä kumpuavasta kulttuuriperinnöstä. Sibeliuksen musiikissa soi Suomen luonto jylhyydessään ja karuudessaan mutta myös heleydessään ja värikylläisyydessään. Ja siellä jossain, suuren sinfonian keskellä -kenties vain käyrätorven tai piccolon ominaisuudessa – kuuluu rikkaan lintufaunamme ääni – milloin meidät jättävänä kurkiaurana, milloin tänne palaavana joutsenairueena. Sykähdyttävä ja koskettavan majesteettinen on Suomen luonto, suuri ja vaikuttava on siitä kumpuava taide. Vaalikaamme näitä molempia!!

  8. Heh ja hah. Ostas Luotto-Arvo multa Sibeliuksen kaikki levyt. Siellä vinkuu viiriäiset sun muut ruisräähkät. Nyt lähtee halvalla. Taikka ihan rahallakin saat jos ei halvaa satu olemaan. Halvatun hyvää soittoa kaikin puolin. Halva meistä on lautaa, moni taipua saa. Et lautaa tarttis? Nyt lähtis kasa kekkosnelosta vaikka linnunpönttöihin sopu- ja kepuhintaan. Hyvää höyläämätöntä lautaa kasa pihassa, se on köyhän miehen Woodstock. Rock on rahaton riemu. PS. Kun RoPs pelaa niin onko se sopulipeli? PSPS. Onko mikki päällä ja minni alla? PSPSPS: Jos pieni jyrsijä kolkuttaa ovella niin päästäisinkö sisään?

Leave a Reply